Minnan Jokisen RTW blogi, osa 3: Takaisin Eurooppaan ja kotiin.

12.8.2014

Portugal – Espanja – Andorra – Ranska 12.8.2014 Connaux, Ranska

Vähiin käy ennen kuin loppuu! Tuntuu lähes absurdilta ajatella, että takana on jo lähes 25.000 km: a ja lähes koko pohjoinen pallonpuolisko. Yhtä hullunkuriselta tuntuu, että vain viikko sitten ihmettelin Montrealissa, toisella puolella maailmaa suurkaupungin elämää ja nyt olen pienessä Connauxin kylässä Lyonin eteläpuolella keskellä kauneinta viininviljelysaluetta!

Montrealissa ennen lentoani Lissaboniin, kävin vielä kiertelemässä Old Montrealia. Kapeat kujat ja arkkitehtuuri muistuttivat ranskalaista tyyliä ja joidenkin parvekkeiden kaiteilla todellakin heilui Ranskan lippu! Mahtava Notre Damen katedraali oli näkemisen arvoinen, etenkin, kun opaskierrokset pyörivät non-stoppina ja opas malttoi puhua selkeästi ja rauhallisesti. Mielenkiintoista oli kuulla esim., että Montreal oli aiemmin nimeltään ”Vilmarie”. Tai että tämän katolisen kirkkorakennuksen suunnitteli protestanttinen arkkitehti.

Lentokentällä kävi juuri niin kuin olin ennustanutkin: laukun paino meni kolmella kilolla yli ja koska en yksinkertaisesti enää jaksanut ruveta purkamaan Ikean kasseista tekemääni laukkuviritystä ja ihmettelemään, mitä vielä olisin voinut heittää / antaa pois, pulitin kiltisti matkakassastani vaadittavan lisämaksun. Itse lentomatka Amsterdamiin ja sieltä Lissaboniin meni muuten ihan mallikkaasti mutta ihan heti en suostu tällaisille pitkille lennoille enää lähtemään. Sen verran tuskainen olo matkan aikana tuli!

Lissabonin kentällä oli turvauduttava taksikyytiin, koska rahtialueelle ei ollut asiaa kävellen. Taksikuski, joka ei meinannut millään löytää ks. aluetta oli näitä sarjassamme ”rahat pois turisteilta” miehiä: pyysi ensin tuosta parin kilometrin matkasta hulppeat 28 €, jonka sain pudotettua 18:aan. Hostelli-isäntäni pahoittelikin myöhemmin moista rosvousta! Itse pyörän saaminen ulos rahtiterminaalista oli yllättäen tämän matkan byrokraattisin. Viidellä eri luukulla kierrettyäni, 132 € köyhempänä ja hirmuinen tukko papereita käsissäni pääsin vihdoin ihmettelemään Ransun metallilaatikkoa, jossa se oli Montrealista lennätetty. Näppärä systeemi! Suuresta byrokratian määrästä huolimatta kaikki olivat superystävällisiä, etenkin Fransisco niminen virkailija, joka osoittautui vannoutuneeksi motoristiksi. Oli vuosi sitten ottanut yhteen kuorma-auton kanssa mutta kuin ihmeen kaupalla selvinnyt hengissä. Pyörä sen sijaan oli mennyt romuksi :(.

Lissabon on upea kaupunki! Majapaikkani sijaitsi sopivasti keskusta-alueen laidalla, josta upeiden puistoalueiden läpi on mukava kävellä vanhaan kaupunkiin. Myös metrolinjastoa oli helppo oppia käyttämään. Polttavan kuumana kesäpäivänä, kun ei tullut mieleenkään hypätä Ransun selkään! Kaupungin liikennekulttuuri toki on varsin sujuvan tuntuista. Tietenkin Etelä-Eurooppalaiseen tapaan torvea soitetaan hyvin herkästi! Joka tapauksessa Lissabon oli ehdottomasti niitä paikkoja matkani varrella, johon haluan palata takaisin. En esim. löytänyt – päiväsaikaan kun olin liikkeellä – yhtään paikkaa, jossa olisi kuullut elävää fado-musiikkia. Tuntui melkeinpä pyhäinhäväistykseltä!

Portugalista matkani jatkui Espanjan kautta piskuiseen Andorran vuoristovaltioon ja veroparatiisiin. Espanjan läpi ajaessani tapasin paikallisia motoristeja, jotka olivat kerääntyneet yhteistä LAUANTAIKÄVELYÄ varten! Kuvitelkaapa suomalaiset motoristit yhteiselle kävelyretkelle, hmmm… Joka tapauksessa tämä iloinen joukko antoi minulle vinkiksi, että Andorrassa kaikki on halvempaa ja niin muodoin myös esim. renkaanvaihto. Kuulemma monet pohjoisespanjalaiset käyvät aina vaihdattamassa renkaansa Andorran puolella.

Espanja vanhana valtiona on todellakin näkemisen arvoinen, varsinkin jos malttaa pysyä poissa hurjan kalliilta moottoriteiltä (90 km – 12,65 €). Vuoristoa, viinitiloja ja upeita todella vanhoja kaupunkeja, joista kohteekseni otin yli 2000 vuotta vanhan Fransisco Goyan kotikaupungin Zaragosan. Ymmärrän hyvin, että kaupungin upeassa ”Pilar” basilikassa ei saanut valokuvata. Freskot kun ovat Goyan itsensä maalaamia. Osallistuin lauantain iltapalvelukseen ja hieman hämmennystä herätti esilaulajanaisen voimakas nasaaliääni. Mielenkiintoista joka tapauksessa, koska edellisestä vierailustani Espanjassa jumalanpalveluksessa oli ehtinyt vierähtää lähes päivälleen tasan 17 vuotta. 

Andorra saa silmät pyörimään päässä. Tässä keskellä Pyreneitä sijaitsevassa vuoristovaltiossa kaikki on niin käsittämättömän siistiä ja hienoa! Pääkaupungin Andorra La Vellan kadut täyttyvät vuosittain valtavista turistimääristä. Liikkeitä on joka lähtöön mutta erityisesti silmiinpistävää on erilaisten moottoripyöräliikkeiden määrä. Ja moottoripyörien! Espanjalaisten, ranskalaisten ja brittiläisten moottoripyörien lisäksi paikallisia ajopelejä tuntuu olevan maan asukasmäärään nähden valtavasti.

Otin espanjalaismotoristien neuvosta vaarin ja kävin vaihdattamassa renkaani. Valitettavasti alle ei löytynyt Heidenauta, jotka siis todella kestivät Suomesta Andorraan saakka yli 24.000 km! Uusien kumitassujen loppuhinnaksi tuli töineen kaikkineen 169 €. Ei paha, sanoisin. Joka tapauksessa renkaanvaihto-operaatio oli lähes välttämättömyys, koska edessä odottivat Andorran ja Ranskan väliset vuoristotiet. Takarenkaani kun oli jo sen verran kantikas, että jännäksi olisi mennyt ajaa jatkuvaa 180 asteista mutkaa Pass de la Casan solatiellä. Enpä ole muuten ennen muistaakseni niin pitkään ajanut pilven sisällä! Oli hieman kosteata mutta mukavan viileätä touhua :). Eteneminen autoletkan perässä oli tietenkin varsin hidasta mutta korkeanpaikan kammoisena tuo ei haitannut. Hirmuisen suoran pudotuksen ajatteleminenkin, kun saa edelleenkin huippaamaan!

Hitaan etenemisen vuoksi siirryin jossain vaiheessa Lyoniin menevälle moottoritielle vain huomatakseni taas korkeat tietullit. Lisäksi kun jostain syystä kumpikaan luottokorteistani ei jostain syystä toiminut maksuautomaateilla, päätin taas siirtyä pienemmille teille. Onnekseni, koska löysin näin tästä ihastuttavasta pienestä maalaiskylästä edullisen ja siistin majatalon. Tästä matkani jatkuu tänään Sveitsin puolelle serkkuani Paulaa tapaamaan.

Prätkähiiri Minna

21.8.2014

SVEITSI – SAKSA – TANSKA – RUOTSI – KOTI ODOTTAA! 21.8.2014 Tibro, Ruotsi

En oikein osaa sanoin kuvailla, miltä tuntuu, kun tienviitassa lukee ”Stockholm 538”. Kotiinpaluun konkretisoituminen alkoi kuitenkin viimeistään tuosta hetkestä, kun ajoin ulos Tanskan Helsingörin ja Ruotsin Helsinborgin väliseltä lautalta. Viimeisten kolmen kuukauden aikana matkanteosta on tullut olotila, josta luopuminen jännittää lähes yhtä paljon kuin matkaan lähteminen. Norjalaisen Alexander Gammen ajatus siitä, että tällaiset matkat eivät niinkään ole seikkailu vaan olotila, on kohdallani todellisuutta mitä suurimmassa määrin.

Ranskasta lähdettyäni vierailin serkkuni Paulan luona aivan Jura-vuorten läheisyydessä Le Sentierissä Sveitsissä. Tie vuoristossa on ajoittain hyvinkin kapea ja mutkittelee vuorten seinämiä pitkin. Suoraa pudotusta alaspäin oli riittävästi, jotta korkeanpaikankammoista kuskia alkoi hieman heikottamaan. Etenkin, kun tien reunoilta ei kaiteita löydy!

Le Sentierin kaupunki sijaitsee vain kivenheiton päässä Ranskan rajasta ja alue on täysin ranskankielinen. Paula ja Paavo ovat molemmat koulutukseltaan kelloseppiä ja siksi muutto Sveitsiin on aikanaan ollut hyvin luonnollinen vaihtoehto. Viileästä ja sateisesta ilmasta huolimatta kauniit sveitsiläiset maalaismaisemat metsineen ja vuoristoineen saivat jälleen kerran vilpittömän ihailuni. Pysähtelin myös useampaan kertaan ottamaan kuvia kello kaulassa kulkevista lehmistä, jotka tulivat tervehtimään niistä kiinnostunutta motoristia. Sveitsiläisistä lehmistä tulee aina mieleeni Hellevi Salmisen (nyk. Matihalti) Topelius-palkinnon saanut kirja ”Pikku sammakkoprinssi”, missä päähenkilön Kaaro-pojan mielikuvitusystävänä on Milkakuu- niminen Alppien asukas. Suosittelen muuten ks. kirjaa kenen tahansa lukemistoon!

Sveitsistä matkani jatkui Ranskan kautta Saksan puolelle Karlsruheen. En tiedä oliko silmissäni vikaa mutta minkäänlaista merkkiä valtakunnan rajan ylityksestä en huomannut! Yleensähän, vaikka siirrytäänkin EU-maasta toiseen, on rajalla sentään kyltti kertomassa asiasta. Karlsruhessa minut otti vastaan Leena Pajo, Järvenpään kirkon kautta löytynyt ystävän ystävä. Alun perin minun piti mennä Leenan kesäasunnolle Le Lavandouhun, Etelä-Ranskaan mutta joidenkin käytännön järjestelyiden vuoksi päädyinkin hänen varsinaiseen kotiinsa. Leenalle superkiitokset entuudesta tuntemattoman matkailijan majoittamisesta!

Saksan autobahn osoitti jälleen kerran lievän toimimattomuutensa. Jos vertaan muiden maiden moottoritiejärjestelmään, tuntuu, että jostain syystä Saksassa moottoritie ruuhkautuu alinomaa. Toki on ymmärrettävää, että tässä yli 80 miljoonan asukkaan maassa myös ajoneuvoja on valtavasti. Siihen kun vielä lisätään muista maista tuleva liikenne (muutaman minuutin aikana moottoritiellä pystyy havaitsemaan helposti ajoneuvoja vähintään kymmenestä maasta) ja se, että moottoritiemaksuja ei ole kuin raskaalle liikenteelle, on lopputulemana jonottaminen. Vesisateessa, 15 asteen lämpötilassa ei mitään suurinta herkkua, joten kuten usein aikaisemmillakin reissuilla, jouduin turvautumaan ”hätä keinot keksii” konseptiin…

Viikonlopun vietin ystäväni Eevan luona Berliinissä. Ensikertalaiselle tuli sopiva annos kaupungin historiaa pakollisine vierailuineen mm. Berliinin muurilla, Brandenburgin portilla ja Berliinin tuomiokirkossa. Mainittakoon myös lukuisat upeat katutaiteilijat! Kaupungin liikennettä pidän varsin toimivana ja sujuvana. Vaikka Eeva asuukin aivan kaupungin ytimessä, olin maanantaina pois lähtiessä ulos kaupungista alle puolessa tunnissa! Viikonlopun ohjelmaamme kuului myös innokkaina yleisurheilufaneina tietenkin EM-kisojen seuraamista ja ilo oli ylimmillään kahden keihäsmitalin varmistuttua. Molemmat myös rakastamme suunnattomasti irlantilaista kansanmusiikkia ja Eeva olikin löytänyt meille lauantai-illaksi varsinaisen herkkupalan: noin 20 minuutin kävelymatkan päässä Eevalta, pienellä sivukadulla sijaitsevassa Blarneys-pubissa neljän hengen bändin voimin esitetty aito irkkumusa oli loistava kruunu muutenkin onnistuneelle päivälle.

Berliinistä matka jatkui Rostockin ja Gedserin välisellä lautalla Tanskan puolelle ja Kööpenhaminaan. Päivän aikana hurjaksi yltynyt tuuli meinasi tosissaan tehdä kiusaa etenkin, kun viimeiseen asti joutui odottamaan, lähteekö laiva liikkeelle kovan merenkäynnin vuoksi. Ylitse kuitenkin pääsin ja tapasin lautalla ensimmäistä kertaa matkallani toisen Ransu-kuskin. Saksalainen Michael oli edellisenä päivänä lähtenyt liikkeelle kotoaan Münchenin lähistöltä tarkoituksenaan jättää pyörä parkkiin Keski-Ruotsissa lähellä Norjan rajaa ja vaihtaa reppu selkään ja lähteä vuoristoon patikoimaan. Vaihdoimme ajatuksia Transalpista kulkupelinä, eikä kummaltakaan löytynyt mitään moitittavaa.

Kööpenhaminan majapaikkani tuli itselleni aikamoisena yllätyksenä. Olin ennen matkaa saanut viestiä seurakunnan kautta Erna Gronowilta, että voin tarvittaessa majoittua heidän luonaan. Kun sitten navigaattori ohjasi minut aivan kaupungin keskustaan ja näin talon seinässä liehuvan Suomen lipun, minulle vihdoin valkeni – Suomen suurlähetystö! Ernan mies Tito, kun työskentelee lähetystössä ministerineuvoksena. Monille Helsingin seurakuntalaisille heidän vanhin poikansa Eugen on tuttu Uspenskin katedraalin vahtimestarin sijaisena. Ernan kanssa kiersimme tiistaina hieman keskustan nähtävyyksiä, mm. kuningattaren ja kruununprinssin linnat sijaitsevat aivan lähetystön vieressä. Onnekseni satuimme näkemään myös kerran päivässä tapahtuvan vahdinvaihdon soittokuntineen. Edellisestä vierailustani kaupungissa oli ehtinyt vierähtää jo 24 vuotta, joten olo oli varsin ensikertalainen. Köpiksessä näin muuten mieleenpainuvimman katutaiteilijaparivaljakon. En voi mitenkään käsittää, miten on mahdollista istua jalat ristissä ilmassa vain käsi alapuolella olevan kaverin pitämään kepin päähän nojaten!

Köpiksestä ajoin kaunista, Ernan suosittelemaa rantatietä Helsingöriin. Komeat jugend-talot reunustavat kadun varsia Itämeren tyrskytessä toisella puolen. Vaikka eteneminen on alhaisien nopeusrajoitusten takia hitaanpuoleista, suosittelen tuota 43 km:n tieosuutta vaihtelun vuoksi, mikäli matkaa läpi Tanskan. Perille Pirjo-tätini ja hänen miesystävänsä Turen luo todella idylliseen Tibron pikkukaupunkiin Vättern-järven pohjoispuolella saavuin iltakahdeksalta. Mitä pohjoisemmaksi olen päässyt, sitä koleammaksi ja sateisemmaksi ilma on käynyt. Huulet sinisinä olin varsin tyytyväinen päästyäni perille ennen pimeää.

Tibron lepopäivän vietimme pitkälti läheisessä Hjon kaupungissa Vätternin rannalla. Turella kun on kaupungin todella idyllisessä satamassa purjevene. Vierailimme myös höyrylaiva Trafikissa, missä jo eläkkeellä oleva entinen volvolainenTure vastaa konehuoneesta. Hjon retken päätti kahvittelu Turen siskon ja hänen perheensä luona. Perhe on päätynyt kahden maan ja kahden kodin malliin. Toinen koti sijaitsee Ranskassa. Ja toinen siis Ruotsissa.

Nyt on enää edessä viimeinen osuus Tukholmaan, sieltä lautalla Turkuun ja huomisaamuna Kurikkaan Latoajoon, missä kello seisahtuu ja katson lopullisen lukeman siihen, KUINKA KAUAN KESTÄÄ AJAA YKSIN MAAILMAN YMPÄRI!

Jännittynein mielin, kotiinpaluuta odottaen
Prätkähiiri Minna

KOTONA!
AT HOME! 1.9.2014 (Short version also in English in the end of the writing – route and costs can be found from the Finnish version)

Tasan viikko on kulunut siitä, kun ajoin Ransun kotipihalle. Turun satamasta en siis suunnannut suoraan kotiin, vaan kuten jo aiemmin viimeisessä varsinaisessa reissublogissa kirjoitin, päätin matkani ”virallisen osuuden” Kurikkaan. Latoajo- kokoontumisajoon. Perjantaina 22.8. Kurikassa ralliportilla pysäytin kellon ja tulos oli: 27.640 km / 87vrk 17 h. Siinä siis lukema, joka lienee epävirallinen naisten maailmanennätys. Kurikastakaan en malttanut vielä ajaa kotiin vaan kävin pikavisiitillä poikani Mikaelin luona Limingan taidekoulussa. Kaikkiaan matkaa maailman ympäri kotoa kotiin tuli 28.585 km.

Ensimmäinen viikko kotona on mennyt hyvin pitkälle etukäteisarvausten mukaisesti. Sienimetsässä ja omassa puutarhassa on tullut vietettyä aikaa, kuten myös läheisten kanssa. Metriäkään en ole Ransulla ajanut sen jälkeen, kun kotiin pääsin :). Jonkin verran olen lomasta huolimatta ”sortunut” työntekoon. Kaikenlainen arkipuuhastelu on täyttänyt päivät, esim. pesukone hajosi tervetuliaislahjaksi, todettiin korjauskelvottomaksi ja kiikutin sen kaupungin varikolle kodinkoneiden keräyspisteeseen. Sellaista kaikkea…

Kovasti on kysytty ”miltä nyt tuntuu”? Kunpa osaisinkin siihen vastata. Olen edelleenkin todella hämilläni mutta veikkaan, että kunhan talvi koittaa ja etäisyys itse suoritukseen kasvaa, olen paremmin jyvällä todellisista tuntemuksista ja ajatuksista matkan suhteen. Ehkäpä talven MP-messuilla osaan jo kertoa enemmän. Päällimmäisenä tunteena tällä hetkellä on joka tapauksessa hämmennys. Miten on mahdollista ajaa maailman ympäri ilman ainuttakaan TODELLISTA vastoinkäymistä! Ei ensimmäistäkään rengasrikkoa, kertaakaan ei bensa loppunut, ei ainuttakaan vihamielistä ihmistä, ei luonnonolosuhteiden aiheuttamia vastoinkäymisiä jne. jne. Näin jälkeenpäin ajateltuna esim. kuulustelut Venäjällä ajettuani kielletylle alueelle, passin hukkuminen Vancouverin lentokentällä tai kaatumiset Kazakstanin tullissa ja Ulaanbaatarin keskustassa tuntuvat lähinnä joltakin, mitä voin hymyssä suin muistella. Selvisinhän kaikista noista ilman jälkiseuraamuksia! Pienen hatunnoston teen myös itselleni: kertaakaan en hermostunut yksin liikkeellä ollessani. Viranomaisten kanssa oli helppo toimia, kun ei kiirehtinyt, hätäillyt tai hermostunut.

Paljon minä näin, koin ja opin. Kokemuksieni arvioiminen ”top 10” tyyliin tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta. Muutamaan sanaan, jos kuitenkin yritän sen tiivistää, niin

”ihmiset, luonto, kulttuurierot ja ajaminen”.

Matkalle lähdin myös löytääkseni vastauksia siihen, mikä ihmisluonnossa todella on tärkeintä. Mitään järisyttävän uutta en kuitenkaan löytänyt, vaan entisestään voimistui aiemmin elämässä opittu: empaattisuus ja positiivinen asenne – ne pitävät sisällään kaiken muun tärkeän ja niiden avulla kaikkien elämä vaan on niin paljon antoisampaa.

Edelleenkään en pidä itseäni mitenkään kovin taitavana kuljettajana. Siitä huolimatta, että ajokilometrejä on ikään nähden todennäköisesti enemmän kuin suurimmalla osalla matkamotoristeja – nyt jo yli puoli miljoonaa – sekä lukuisa määrä epävirallisisia ennätyksiä tehtynä. Hitaissa nopeuksissa ja ahtaissa paikoissa painavan pyörän käsittely vaan on jotakin, joka vaatisi joko jonkinlaista luonnonlahjakkuutta, hirmuisesti tekniikkaharjoittelua tai ainakin – PIDEMMÄT RAAJAT!

Tässä vielä matkaan liittyviä faktoja mm. reitin ja budjetin osalta:

Reitti / Route:

Riihimäki (Suomi / Finland) – Novgorod (Venäjä /Russia) – Tver – Sergiev Posad – Diveevo – Penza – Uralsk (Kazakstan) – Khromtau – Kostanay – Shushinsk – Omsk (Venäjä) – Novosibirsk – Mariisk – Kansk – Tulun – Kultuk – Babushkin – Sukhbaatar (Mongolia) – Ulaanbaatar – Sukhbaatar – Ulan Ude (Venäjä / Russia) – Khadukta – Chita – Sbega – Magdagachi – Novobureyski – Habarovsk – Spassk Dalniy – Vladivostok

LAUTTA / Ferry: Vladivostok / Venäjä – DongHae / Etelä – Korea (South Korea)
DongHae (E- Korea / South-Korea)) – Gyeongpo Beach – Muyngyeng – Seoul

LENTO / Flight: Seoul (E-Korea / South-Korea) – Vancouver (Kanada)

Vancouver (Kanada) – Naramata – Golden – Emerson Bridge Park – Regina – Rivers – Winnipeg – Thunder Bay – Sault Snt Marie – Pickering – East Syracuse (USA) – Gardner – Hampton – St. Stephen (Kanada) – Truro

LAUTTA / Ferry: North Sydney (Nova Scotia) – Argentia (Newfoundland)

Argentia – Butter Pot provincial park – Terra Nova national park – Norris Point / Gros Morne national park – Port aux Bascues

LAUTTA / Ferry: Port aux Bascues (Newfoundland) – North Sydney (Nova Scotia)

North Sydney – Perth-Andover – Montmagny – Montreal

LENTO / Flight: Montreal (Kanada) – Lissabon (Portugal)

Lissabon (Portugal) – Siete Iglesias de Trabancos (Espanja) – Zaragoza – Andorra la Vella (Andorra) – Connaux (Ranska / France)) – Le Sentier (Sveitsi / Switzerland) – Karlsruhe (Saksa / Germany) – Berlin

LAUTTA / Ferry: Rostock (Saksa) – Gedser (Tanska / Denmark)

Gedser (Tanska / Denmark) – Kööpenhamina

LAUTTA / Ferry: Helsingor (Tanska / Denmark) – Helsingborg (Ruotsi / Sweden)

Helsingborg (Ruotsi / Sweden) – Tibro – Tukholma

LAUTTA / ferry: Tukholma (Ruotsi) – Turku (Suomi / Finland)

Turku (Suomi) – Kurikka / Latoajo

KUSTANNUKSET toteutuneet (suluissa budjetoitu) / costs :

a) polttoaine / fuel
1358,08 € (1500)
b) majoitus / accomodation
1032,72 € (1500)
c) ruoka / food
372,27 € (1500)
d) lennot pyörä + kuski (sis. tulli- ja terminaalimaksut sekä agenttipalkkiot) / flights motorcycle & rider (incl. customs- and terminalpayments and agents’ commissions)
4805,73 € (4500)
e) laivamatkat (sis. tulli- ja satamamaksut sekä agenttipalkkion) / shipping
1069,01 € (500)
f) muut menot, esim. vakuutukset EU:n ulkopuolella, pyörän huollot ja renkaidenvaihto, tuliaiset + postikortit ja -merkit, tietullit, parkkimaksut, uusi kamera (vanha luopui leikistä Newfoundlandissa…) jne. / Other costs like insurances outside EU, motorcycles service + new tyres, postcards and -stamps, roadtolls, parking and the new camera (old one got broken in Newfoundland)
1214,17 € (1000)
=========================
yht. 9851,88 € (10.500)

HUOMIOITAVAA:

– Ruokaan ei paljon rahaa mennyt, koska en yksin ollessani käynyt ravintoloissa, trangia lauloi ja minulle tarjottiin usein ruoka home hospitality majapaikoissani, joita oli yhteensä 21 (30 yötä) Tämä selittää myös majoituskustannusten pienuuden. Pääasiassa majoituin gastinitsoissa, hostelleissa, teltassa ja motelleissa. Vain muutaman kerran oikeassa hotellissa.

– Laivamatkabudjetti kasvoi ylimääräisen Newfoudlandin keikan vuoksi sekä siksi, että Vladivostokin agenttini oli unohtanut kertoa kaikennäköisistä satama- yms. kuluista… Väli Vladivostok – DongHae tuli todella lopulta maksamaan hulppeat 755,80 €. Kohtuu arvokasta, kun ottaa huomioon, että matka ei ole paljoa pidempi kuin Helsinki – Tukholma väli!

Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka kannustivat ja auttoivat minua ennen matkan alkua, matkan aikana ja sen päätyttyä. Lisäksi SUPERKIITOKSET kaikille majoittajilleni. Teidän ansiostanne säästin toki rahaa mutta mikä paljon tärkeämpää: sain tutustua uusiin ihmisiin, tapoihin ja kulttuureihin!

Majoittajat / accomodations:
– Vaalimaa / Suomi: Kira Oivo + perhe
– Novgorod / Venäjä: Dima x 2 + perheet, sekä Helena Jokinen, yhteyshenkilö Suomessa
– Tver: äiti Juliana
– Khromtau / Kazakstan: Polina Meka + Valodja
– Kostanay / Kazakstan: Steppe Riders
– Shushinsk / Kazakstan: Evgeni & Tatiana, sekä Sami Viljanen, yhteyshenkilö Suomessa
– Omsk / Venäjä: Nina + perhe, sekä Sergei Lukin, yhteyshenkilö Suomessa
– Novosibirsk / Venäjä: Galina Ermolina, sekä Heidi Rautionmaa, yhteyshenkilö Suomessa
– Vladivostok / Venäjä: Galina Alexeeva + Olga x 2, kanttori Tatiana + isä Artem + koko Kazanskayan seurakunta
– Etelä-Korea: Myungsil Kim sekä Globe Riders, mm. Mr Lee x 2, Mr Anh sekä ”Hippie Coffee”
– Naramata / Kanada: United Church of Canada, Jim, Natalie & Janet, sekä Jooa Sotejeff-Wilson, yhteyshenkilö Suomessa
– Calgary / Kanada: Glen Kinner, sekä kummitätini Tanja Kumpuniemi yhteyshenkilö Suomessa
– Rivers / Kanada: Tracy + perhe
– Winnipeg / Kanada: Loraine & Nancy, sekä Jooa
– Thunder Bay / Kanada: Susan Mattinson, sekä yhteyshenkilö Kanadassa Wendy Donaldsson
– Pickering / Kanada: Jenn & Dave Baksh, sekä Jooa
– Gardner / USA: Johanna Harjumäki + perhe, sekä Mauri Harjumäki, yhteyshenkilö Suomessa
– Perth-Andover / Kanada: Mieke & Kip Demmings
– Montreal / Kanada: Robert Botros + perhe, Jill Piebiak
– Le Sentier / Sveitsi: Paula Linnaluoto – Jaakkola & Paavo Jaakkola
– Karlsruhe / Saksa: Leena Pajo, sekä yhteyshenkilöt Suomessa Leena ja Jefim Brodkin
– Berlin / Saksa: Eeva Torttila -Kööpenhamina / Tanska: Erna & Tito Gronow + perhe
– Tibro / Ruotsi: Tore Andersson & Pirjo Linnaluoto

LISÄKSI / also:
* Perhe, ystävät ja sukulaiset, erityisesti kummitätini Tanja Kumpuniemi ja puolisonsa Juha Kumpuniemi sekä mieheni Olli Alho / family, friends and relatives
* Riihimäen Moottoripyöräkerho Kahvakopla, erityisesti Eppu ja Pasi
* Touring Finlandia moottorikerho, erityisesti Ari ja Timo
* Helsingin ortodoksinen seurakunta, erityisesti Milja
* Järvenpään ortodoksisen kirkon väki + KIRKKOKUORO, erityisesti Simo ja Petteri
* Klaukkalan ortodoksisen kirkon väki (P. Nektarios on nyt kulkenut mukanani maailman ympäri!)
* Bike-lehti
* Aamuposti-lehti
* Bonavivo- sivusto
* Kanadan Sanomat
* Mp-kouluttaja Jyri Tengman
* ”Iskarimestari” Topi Toivonoja
* Janne Jusula, joka suunnitteli logoni
* Mainostaito, joka teki logosta tarrat
* Wendy Choi, ihana E-Korean agenttini

Koska blogikirjoitusten lisäksi päiväkirjamateriaalia on yhteensä 110 sivua ja kuvia on tuhansia, elän toivossa, että saisin mahdollisimman pian aikaiseksi matkastani suuremman kirjallisen tuotoksen. Joka tapauksessa on ollut ilo ja kunnia jakaa tämä elämää suurempi kokemus blokirjoitusteni lukijakunnan kanssa.

”Kohti ääretöntä – ja sen yli! Minä tein sen!”
Prätkähiiri Minna vaikenee…

And now a short version in English:

It´s been a week since I arrived at home. I stopped the clock in a motorcyclemeeting in Kurikka, Finland and the result was: 27.640 km / 87 days 17 hours. After that I didn´t come straight home but payed a visit too see my son in Liminka artschool, near Oulu. That made the final milage 28.585 km.

During the first week at home, I´ve spend my time in my garden and in the forests picking mushrooms. I haven´t ride at all since I came home! My washing machine broke, which was not a very nice welcoming present… 

A lot of people have asked me how I feel now after accomplishing what I did. It´s difficult to answer. I´m still really confused but maybe I´ll know the answer in couple of months! Anyway, what I can say now, is that it´s amazing how I didn´t face any REAL problems on my tour. The little ones, like losing my passport on the Vancouver airport (got it back!) or falling in the boarderline between Russia and Kazakhstan and in the very city centre of Ulaanbaatar, Mongolia, were only something to remember afterwords – with a smile, since I had no consequences from them!

I saw, experienced, and learned so much! It´s difficult to choose the” top ten” but mostly they were connected with” people, nature, cultural differances and riding”. After the tour I still think that two most important things in human nature are empathy and positive attitude – they include everything else!

I still don´t consider myself as a very good rider – even though all those more than half a million kilometres I´ve been riding so far. To be a good rider one would need a lot of natural talent, a lot of hard practice or at least LONGER LEGS AND ARMS :)!

I saved a lot of costs, since I didn´t eat in restaurants and I got all these wonderful home hospitality places, all together 34 nights! Thank you, ones, again to all you who gave me a place to stay!

I´ve been writing a diary, 110 pages and then of course my blog and taking thousands of pictures. So, who knows, there´s enough material to publish a book – also in English!

” Towards infinity and crossing it – I made it!”
Bikermouse Minna